Mitä homeopaattiset lääkkeet ovat?

• Homeopaattisia lääkkeitä voidaan valmistaa kasveista, mineraaleista, eläimistä, kudoksista, perinteisistä lääkkeistä tms. Lääkkeet valmistetaan homeopaattisissa lääketehtaissa lääketehtaiden vaatimusten mukaisesti. Kun lääke on valmistettu homeopaattisen farmakopean mukaisesti siinä on jäljellä ainoastaan viesti alkuperäisestä aineesta. Alkuperäinen aine on moninkertaisesti laimennettu (tavallisesti 1/10 tai 1/100) ja ravistettu metodisesti niin, että siitä saadaan tehokas lääkeaine.

• Laimennus ja ravistusmenetelmää kutsutaan potensoinniksi ja sen vuoksi homeopaattisten lääkkeitten voimakkuus ilmoitetaan potenssina. D- kymmenesosa laimennos, C-sadasosa laimennos. Mitä korkeampi potenssi (korkeampi numero / suurempi laimennos) sitä voimakkaampi, syvempi, pitkäkestoisempi vaikutus. Tämän vuoksi korkeampia potensseja tulee käyttää ainoastaan homeopaatin hoidossa/ohjauksessa.

Homeopaatin Vastaanotolla

Vastaanotolla homeopaatti tarvitsee tarkat tiedot vaivoistasi eli oireistasi. Millaiselta oire tuntuu? Missä se on? Onko siinä näkyvillä jotain? jne.

Homeopaatti tarvitsee myös tarkan kokonaiskuvan sinusta, vaivoistasi, sairaushistoriastasi, elämäntilanteestasi kaikesta siitä mikä voi vaikuttaa vaivoihisi ja niiden syntyyn.

Tutkimustulokset, ruokavalio, lisäravinteet ja lääkitys ovat myös tarpeellista tietoa homeopaatille.

Oireidesi perusteella homeopaatti repertorisoi (hakee oirehakemistosta) oireita vastaavan lääkeaineen.

Nykyisin kirjallisuus, jota homeopaatti tarvitsee työhönsä, on saatavilla myös tietokoneella, joten homeopaattisi voi repertorisoida myös tietokone ohjelmalla. 

Repertorio - Oirehakemisto

on homeopaatin työväline numero 1. Oireet on jaoteltu niiden sijainnin mukaisesti ja niiden avulla haetaan oireiden kokonaiskuvaa vastaava lääkeaine.

Materia Medica - Lääkeainehakemisto

on homeopaatin toinen tärkeä työväline. Materia Medicaan on koottuna jokainen homeopaattinen lääkeaine tarkoin jaoteltuna oireluettelona. Se kertoo millaisia oireita yksittäisellä lääkeaineella on missäkin kehon alueella.

Anamneesi - potilashaastattelu

on homeopaatin työn tärkein osa-alue

Sairaan henkilön yksityiskohtainen kertomus oireista, subjektiiviset henkilökohtaiset tuntemukset ja oma kokemus vaivan synnystä ovat merkittäviä. Lääkärin tekemä kliininen diagnoosi ja tutkimukset ovat tärkeitä ja usein välttämättömiä, mutta ne eivät yksin johda oikeaan lääkevalintaan. Homeopaattisen lääkkeen määrittämiseksi esimerkiksi tieto siitä, minkä lajin bakteerit ovat aiheuttaneet virtsatietulehduksen, ei riitä.

Homeopaatin kysymys on: Minkälaiseen maaperään bakteerit ovat päässeet pesiytymään? Miten maaperää voisi vahvistaa, jotta se vastaisuudessakin torjuisi infektiobakteerit? Miten henkilön immuunipuolustus toimii? Saako hän virtsatietulehduksen aina jalkojen kylmettymisen ja kastumisen seurauksena vai alkoivatko vaivat esim. naimisiinmenon jälkeen? Lievittääkö vaivaa lepo vai liikkuminen?

Homeopaatti pyrkii ymmärtämään ihmisen yksilöllistä reaktiotapaa ei vain toiminnallista ja elimellistä, vaan myös muutoksia mielialassa ja käytöksessä.

Lapsi, joka alkavan keskikorvan tulehduksen yhteydessä potee sietämättömiä kipuja, tulee kiukkuiseksi, raivoaa ja paiskoo tavaroita, saattaa parantua homeopaattisella chamomillalla.

Yllä mainitut oireet vastaavat niitä oireita, jotka Hahnemann jo sai selville chamomillan lääkeainekokeiluissa terveille ihmisille. Myös pitkä kliininen käyttö vahvistaa mainitut oireet.

Puhumme sairauden kuvan ja lääkeainekuvan vastaavuudesta eli kaltainen parantaa kaltaisensa. (Similia similibus curentur) kuten Hahnemann tämän periaatteen määritteli.

Sairauden kuva syntyy potilaan yksilöllisten oireiden kokonaiskuvasta. Lääkeaineen kuva syntyy jonkin aineen kokemusperäisestä käytöstä, ja aineen koehenkilöille aiheuttamasta oireiden kokonaisvaikutuksesta. Esim. sipuli aiheuttaa vetistä kirvelevää vuotoa silmistä ja nenästä, vastaavasti voidaan samankaltaista allergista vetistä nuhaa hoitaa homeopaattisilla sipulivalmisteilla.

Fenomenologinen lähestymistapa

eli kokonaisvaltainen tapa nähdä ihmisen oireet tämän yksilöllisenä tapana ilmentää sairauttaan.

Homeopaatin työ on elämänilmiöiden vertailevaa tarkastelua. Nimitämme tätä fenomenologiseksi lähestymistavaksi. Sairaus ei ole ilmiö, joka voidaan irrottaa ihmisen kokonaisuudesta. Nykylääketieteessä on lisääntyvä suuntaus nähdä sairaus kärsivästä ihmisestä erillisenä ilmiönä.

Luokittelun ja vieraskielisen nimeämisen kautta sairaudesta tulee itsenäinen, ihmisestä itsestään riippumaton uhka. Fenomenologisessa lähestymistavassa sairaus nähdään osana ihmisen kehitystä ja sairauden oireilla on aina kommunikatiivinen merkitys. Oireet ovat osa inhimillistä vuorovaikutusta.